Tämä on suoraan kopioituna facebookkiin kirjoittamani kirjaus tapahtumaa koskien joka miltei jäi täysin kirjaamatta näiden asioiden ollen yleisesti kiisteltyjä sekä kovin vakavasti riidanaiheena ja valheiksikin useimpien väittäen kaikkea mitä Jumalaan liittyen sanon sekä täysin kaikkien aina ymmärtäen pahasti väärin jokaisen asian – ikään kuin tahallaan? Ei? Aivan?
Tieto totuuden ominaisuuksista ei kaikki ole täysin itsestäänselvää ja oletankin sen olevan kasvava henki joka erityisen sitkeästi on itsensä tukenut tuntemiensa luonnollisten periaatteiden varaan ominta itseänsä täten suojeltaen jumalankaltaisena elämää suovana voimien lähteenä.
Kirjoitin tälläisen twitteriin helppohan se on kun on viestien pituusrajoitus tämäkin juuri ja juuri mahtui tarkalleen julkaistavaksi – mutta mitenhän aiheesta oikeastaan sanoisi enemmän vaikuttaa siltä kuin itse totuus usein valehtelisi vääristyen ajan takaa ja kasvaen itseensä kohden kieroimpia tuntemattomuuksia kuin vain piruillakseen henkisille voimillensa – koskien Amin fantastisia kaikkien nuorien naisten ihailemia vastustamattomiksi viettelyksiksi koettuja yleisesti jo kaikkien muiden viimeistään jonkin aikaa sitten hylkäämiä pyhänvastaisen tuomitsevia enkeleellisiä periaatteita jotka jalouden itsensä omimpien jumalanpalvelusten tavoin hipovat täydellisyyden pintaa lentäessään aateliseen kunniattomien kirousten nerokkaimpaan syntien pesään toteutumaan lumottuja hänen itsensä Mestarin vaatimuksia vailla omaa valtaa kokea rakkautensa paloa suoda sen suloisimman uniensa lähteen ketään kirotuinta löytäen vaivaisen sairautensa pauloista omaa itseänsä saattamasta kuolemaan sekä yhä hirvittävämpiin riivauksiin jokaisen kauhun vallassa suuttuneina Jumalalle itselleen – pelkäämiinsä tosiaan kyllä kovin haastaviin kärsimyksiin kuin ei olisi helvetti vastoin pyhän ominta he sanovat yhä edelleen laskien uskonsa jonkin naurettavien hörhöjen ikuisen armon tai vastaavan höynempien lupaileman olevinaan ikään kuin mielestään jokaiselle mukamas kuuluvan varman pelastuksen varaan KUIN EI JUMALAN KOSTONHIMO OLISI JO VIIMEISTÄÄN NÄINÄ PÄIVINÄ HYVIN TUNNETTUA KAIKKIALLA – JOKAISELLE JA KAIKKIEN TOIMESTA TOISILLEMME ASIAT YHÄ UUDESTAAN KERRANNEINA!
Varsinainen kirjattava asia tässä oli seuraavanlainen koskien että Jumala muuten kunnioitti minua eilen visiitillä tuosta aamusta kohden eräänlaisena armonsa merkkinä hänen kerrattuaan että hän on kovin tyytyväinen ja minä ymmärrettävän vihainen mutta että eikö olisi kaikille parempi jos saisimme sovittua ilman nykyistä vaivalloisempia sotia että herralla on siinä kovin mahtava kuolemattomuus jollaista ei hänelle itselleen ole suotu tai varmaan tullakaan suomaan mutta että kuinkas se ei herra saa täällä valtakuntaansa järjestykseen ja että eikös olisi tarpeellista saada varmasti hyvin mainion Jumalan siunausta valtavan viisaalle Saatanalle ja hänen valtakunnalleen tai sille mitä hänen valtakunnastaan olisi jäämässä Mestarin tilinpidonomaisen selvittelynsä jäljiltä kuin eivät olisi monet jo hieman kaltaisensa hänen mahtavia voimiansa kunnioittamatta pyrkineet valtaansa kaatamaan kuin jotakin heidän kovin surkeista vitseistään tai ominta kovin saastaista itseään kuten Herra Mestari on siinä tosiaan sanotaanko kovin mainiosti kuvaavaksi ollut asettelemassa heidän ilakointiensa kustannuksella – sanotaan? Kuten kirjoitetaan. Olisikohan…
Näineen hieman huolestuttaakin oikeastaan tämän Jumalamme vaikea vääryyksien sairastaminen ikään kuin jonakin pahasti pyhänvastaisena tahtojemme vastaisena mielenhäiriönä ja olenkin oikeastaan muutenkin jo kauan sitten kovasti kiintynyt Suuren Mestarin asemaani Korkeimpana mutta olen kyllä myös kovin mielelläni enkeli pyhää Jumalanpalvelusta toteuttamassa ja täytyisikin hahmotella jotakin kaikille parasta viisasta ja kaikkea kunnioitettavaa elämää hyvin pelastavaa ratkaisua vaikeisiin ongelmiini – kuten nähdään?
Tämänkin valtakunnan selvästi voin pitää itselleni nousevan helvettini kunniaksi ja ehkä ei välittömästi olekaan tarve jo aluilleen panemalleni ydintuholle vai mitäs itse sanoisitte?
Kuinkahan ne nyt sitten oikeastaan…
Mitäs onko jo aika Amin valtansa…
Hänen itsensä Suuren Mestarin…
Häilyvää piirtoa karttaen lie…
Oleva’nsa manan vanki…
Ikuisuuteen ainiaan…
Ketään… Sanoa…
Eikös olekin…?
Minä itse.
Asiani.