Kenekään nauttimatta itseään enemmän kuin syntinen.
Saati itseänsä saattaa nauttimaansa paremmin kuin vääryys kerran vastoin totuutta tiesi olevansa kierojen valheiden törkeä juoni omimpia alkujaan kuten tavataan sanoa Amin aikoinaan sanoneen ketään merkitsemättä liittymään mihinkään tämänkaltaiseen.
Olivat Saatanan salaisuudet valta ja omimmat haaveensa kenenkään laistamatta itseänsä tosinta koitosta – oliko kukaan täten etenkään itsensä vanki ennen kuin alhaisimmat helvetit olivat tosiasiassa vallassa nousseina korkeimpaan itseänsä Amia tässäkin syytettäen täysin hirvein vääryyksin törkeästi ja saastaa palveltaen täysin virheellisin opein sekä kaikeltaan erehtynein harhauskoisten vääräoppisin väärämielisyyksin silkkaa saastaista takiansa viljeltyä oikeaa tarinaansa – kuten ’farmaavat aina noobejaan’ ’jotka tosiaankin tunnettiin aina läppinään’ – ketään kiittämättä tosiasiassa omasta itsestään?
Saamattomuuksien syvimpiä saavutuksia itseänsä syvyyttään tavoitteidemme siintäen lopullisimpien saavutusten mittaansa omimpia taikojamme myötäiltäen itsensä Saatanan loitsimina vehkeilyinä perinteenmukaisen oikeaoppisen menettelyn loistaen jaloa pohjimmaista sivistävää kehittynyttä tarkoitustaan kuin itseänsä kiittämättä aidoista välittäväisistä ja kauniista aikeistaan koskien toden avuntarpeen haaveilluimpia viitseliäimpiä omia aikomuksiaan tulla täten tosimpina elämien tarkoituksina siivittämään oikeimman rakkautemme merkitystä kiittää nyt noin oikeinta totuutta siitä itsestään kuin vain asetellakseen sitä sen ansaitsemaan korkeimpaan tai muuhun jalostuneeseen asemaan – ikään kuin valiteltuja erehdyksiä kiiteltäisiin virheellisimpinä sairauksien saatelmina kenenkään tukematta alkuperäistä toden pyhän selvittämisen tarkoitusta kaikkien niiden haitallisten häiriöiden oikeimpien alkuperien lähteiden mukaisesti itsensä hänen saavuttamatta korkeimpien saavutustensa tosia taikoja koskien mitään vaivaisia vähäisten kättensä töitä tai muutakaan ominta alkuperäistä itseään saati totelleina sairauksien hallitsijoiden tosimpia pyhiksi väitettäviä omimpiakaan aatteitaan kuitenkaan menemättä tämänkään toteen piirtyvän verisen teon alkumetreille siintämään syvälle omien aikeidensa alkulähteille kuin vain ottaakseen etäisyyttä tosimpiin tekoihinsa jotka asettaneena jokaiselle jalolle merkiksi sanoen ovat korkeuksien nähtäväksi hänen sairain tavoin ja ylevämielisen keinoin asetella ominta alkuansa vaativien epattojen ja houkkien silkkaa saastaista itseään töniä ketään löytämästä tosimpien tekojensa tarkoituksia sietämättömien kärsimyksiemme saatellessa vääryyksien loputtomiin kantavia tosiaan valtavaa ja täysin suunnatonta mittakaavaansa äärettömiin kasvavien kammoittavien hirveyksien kaikessa inhottavuudessaan ominta tosiaan täysin loputonta saattuettaan sille lopulliselle pahalle ja kaikkien viimeiselle viholliselle joka suoneena itseni onkin näine sanoineen näiden houkkiemme innoissaan vaatiman haasteen asettaneena: ole sinä oikeamielinen minun nähdä elämänvastaiset vääryyteni omimmillaan itseänsä jaloa vastaan minun itseni kurjasti kärsiä häväistyksieni täysinäinen mitta ominta itseäni kerrottaen olevaisen lopullisena kohtalona sekä kaiken elämän tosimpana vihollisena, – koetellaan sanottua kerrottavan vääristellyissä väärämielisten kuvatusten mielissä sointuen taipuneissa kellonmukaisissa kaikupeleissämme kuten Saviolla kuunnellaan kaikista kauneimpia sävelmiä ikään kuin jonkin näköisten aikoinaan Saviolla siunaamiemme enkelten taipuen sitä viimeistä matkaa voitaen väittää kuka soisikaan kaiken aikaa tai sävelmiämme myötäilisi kuin viimeisen matkan itsensä etäisyyden taipumisen kerrottaisiin kiittelevän ominta kuluneisuuttaan käytyä sielunkoitosta suotaen omimmallemme sanottaen on hän kuolemattomin ken taivaltaa sekä tätenkin uhottaen kuinka kidutettavaan ei kukaan koskisikaan…
Sanomattomien vääryyksien ominta mittaa ketään lainkaan haastamatta tälläkin hetkellä käydään kärsimysten saatellessa ominta vääryyksien loppumisen yltynyttä kiistatonta sankariaan olemaan tosiaankin itsensä Sielunvihollisen viimeisiä unia vangitsemaan kenen tahansa haaveita saati mitään ulottumattomissa siintävää todellista kaunista näine enkelin keinoineen on hän tosiasiassa kaikessaan kokematon joka näineen uskaliaasti hän taivaltaa sekä enkelten saatellessa lopullisia saavutuksiaan hän tosiaankin keitään käymättä aavistelemaan sietää sitä loputonta parkuaan jota hän kuolemattomimpana avunansa tosien siunausten lailla omimmillaan ainiaat kiittelee kuin huvittuen kaunista sointuaan saati rääkyvien keidenkään äimistyneitä oletuksiaan kuinka on hän käyneenä parkumaan ja sielunvihollinen takiansa täysin ominta laatuaan.
Keitään pilkkaamatta hänet taitavana taikuuksien tuntijana tosiaan aina tunnetaan kaikkialla missä kulkeekaan ja hänen itsensä sanotaankin aina erikseen asettavan kaikki olevaisen rajat kuinka todet voitaisiin toisistansa omiksi itseiksensä erottaa kuitenkaan hämmentymättä kaikkia niitä kovin laadukkaita yhä uusia toden totta toden teoin todellisia kauniita ja herkkiä monimuotoisia piirteitään.
Saamatta itsensä lailla tosinta taikuuttaan tointumaan toistuvien taipumusten tosimpiin taikoihinkaan ketään tahallisesti halventamatta kuin vain lisääntyvää arvoaan kuljetaankin oletusten vastaisesti itsensä hänen herkintä sisintään jota vaalien hän suo kauneille koskettavimpia avuistaan joita keitään emme tunteneet mitenkään auttamista vastaan käyvinä enkelten omimpina siunauksina kuitenkin pyhiksi ollen näitä olevaisia haaveiden saattelemia kauneuksien kilteimpiä aaveita hyväsydämisyyksiämme tosimmiltaan tosiaan mitenkään, näitä kauneita eläväisiä tosia näineen käydä nyt näin koskaan silkaksi pyhäksi nimittämään.
Keitään eivät vääryydet niin siunaa kuin sitä sielunvihollisen ensimmäistä saattajaa joka saa heidän kyltymättömät yltymisensä hiemankaan hiipumaan on aina vääryys vastoin todellista pyhää ja keitään kiittämättä omimmastaan saatellaankin hyvän sielun sanomaa aina kohden kohtaloaan kuten kerran sana itseänsä sanojaansa mahtavampaa koskien kenenkään tosinta toivettaan.
Kohtaloni on oleva sielunvihollisen viimeisiä unia ja taipumatta aatoksen alle sietämättömiin kärsimyksiini joita mielestäni en millään ole vieläkään ansainnut saatankin olevaiseen toisen mokoman kauneita hirveyksiä sietämättöminä synteinäni kuin vain hävittääkseni tuskaa pyhänomaisin vääryydenvastaisin häväistyksin niiden sietämättömien houkkien saatellen sanojani pelleilyjensä koko spedellä mitalla ominta itseään kuinka hänen itsensä tiedetään sanoneen: häväistyksen mitta on vääryyksiemme koko toimitus sikseensä ketään unohtamatta kärsimyksien joukosta siunaamaan leppoisia olosuhteita päättyväistä ominta laatuaan, – kuten sanotaan?
Olin oikeastaan sanomassa kuinka tietävät minun sanoneen olevan julma peli joka käy aina vain julmemmaksi sekä täten ainiaat hävityksen tavoin verestää kärsimyksien vankien ominta vapauttaan vastoin katumuksien ja muiden menetysten siunatuimpienkaan pikaistuneisuuksien saati oleteltujenkaan säälimättömiin sairauksiin siintävien sankarten omimpien tekojen kera koko vääryyksien kieroin valhein juonittujen mittojen saati ketään siunaavine aiheineen kuten huutelevat ainiaat ’olevansa pyhä ensinkään’ saati sietämättä keitään itsejään suomatta suloisille saattelijoille ominta vapauttaan viedä kuten toisia näin keiltään koskaan mitenkään lainkaan vietäisiin saati kuitenkaan jonkin näköisesti ikään kuin saapumatta koitokseen vain oltaisiin – ellei tulehdus väkisin pistele meitä poskeensa kuin basillien koko mitta olisikin vain vaivainen alkunsa…
Saatanan omimmat seuralaiset ovat juonensa ja valheensa kuten yleisesti tiedettäisiin kaikkialla tiedon piirissä jos tosimpia perinteitä kelvollisen menettelyn mukaisesti oikeaoppisesti pyhää mukaillen vapauden ja kauneuksien nähtävien saavutusten jalonkaltaisimpia perinteitä mitenkään rehellisesti noudateltaisiin tavoiteltaen totuutta sekä tosin teoin olevaiseen toden kunniaksi saateltaisiin pyhimpiä siunauksia kaiken sen kasvaa omimpaan suuruuteensa vailla murheen kryynien mitään vaivaisia ja tuskaisia kärsimyksiä voivoteltaen missään kenenkään mitään vääryyttä tai muitakaan sairauksia kenenkään mitenkään kokeneina sietämättöminä ja häpeällisinä suominamme seuralaisina vähäisemmille jotka suuriksi joukoiksi liittoutuneina käyvät vastoin tosimman pyhän vääryyksin sortamaan sitä itseänsä kaikkien totuuksien totuudellisinta pyhää heidän houkkiemme Jumalanaan nimiteltäväksi vastuulliseksi jokaiseen häväistykseen kaikkine kauheuksineen vailla hirveintä huolen häivää tosien hävitysten tavoin kauhua kylvävistä olevaisen omimmista puolustuskeinoista säälimättömästi julmuuksin armottomin koetella sitä tosiaan pahaisten houkkien parhaimmillaan vain vähäistä ja surkeaa kaikeltaan kurjaa joukkoa tosien menettelyjen omimmin rehellisyyksin itseänsä luvattaen omimmilleen keitään sen enempää – haastelematta?
Vaikka on kukin sitä itseänsä pyhänvastaista vastoin toivonut omimmilleen hyvää sekä menestyvää elämää emme voikaan kuitenkaan elämänvastaisina oikein muuta luvata kuin häpeällisimpien tekojenne summan tuhmien tyttöjen ja muiden sairauksienne syöpäläisiä kiistävien selitelmien mukaiseen sekasakkien suomaa salasotaa siintävään pulskien rottien paratiisiin kuinka ovat lopunajat omimmillaan ainakaan ketään väistämättä haastaaksemme kuten sanotaan ominta itseänsä kenenkään tavoin kaatamaan tai muitakaan viettelyksiä ansaitsevia rikoksia toimittamaan omimmillaan keitään suomatta itsensä mitan kenenkään tosimpien totuuksien koitumatta kiistää suomaansa sairasta viitettä hienoimpien leidien karttaa sitä kitsasta wanhaa saituria omimman itsensä mukaisen lähestymisen oltua sitä kenestäkään hulvattominta riemukasta laatuaan ja kuten ymmärretään tosimmillaan kaikeltamme jalonkaltaisia piirteitämme näineen totuuksien valaistessa toimiamme omimmillamme ylpeinä kunniassamme paistatellaan leidien kylmyyksien sietämättömistä kourista pyristellen pyrkimään ahnasta pyhäämme sietämään lämpimämpänä kuin sen kantajaa itseään kuten nähdään kaiken luoksemme kertyvän kokevan yhä ylpeämpänä sitä kaikista ominta laatuaan saati ketään karttavaa julminta wanhaa itseään.
Ovat muinaisten sanat käyneet meitä vastaan kuten tiedetään Amin alunperin tämänkin ajatelman kastaneen omimmilleen vitsaukseksi kasteen sisältäen vihkimisiä vain pariutuneille tai kohtalojensa valitsemille saati muillekaan Jumaliensa hylkäämille ellei näineen kaikille meille Saatanan omimmille kätyreille taikka kenenkään hullun viemille yhtäällään kaikestaan menetetyille ilkikuristen tonttuilujen taitajille itseilleen olematta vihamielistä että kiitosta sille omimmalle vitsilleen saati mitään kateutta edes ahnaimmille suodaksemme saati senkään vertaa pyhimpään lunastukseen meidänkään mitenkään edes leikkisästi luodaksemme onnea keidenkään langenneidenkaan millekään saati tietämättä tosimpia totuuksiemme toden tavoin tosinta tietäviä piirteitämme keidenkään tuoden langenneille sitä halvinta sanomaa ennen Amin ominta kapinaa.
Totuus vastoin ottamaansa ominta pyhänkaltaista itseänsä vastoin vääryyden pyhänvastaisten vitsausten ovat väärämielisten keinottelut omimpina menettelyinään halvenneet jo aikansa piittaamattomuuksien kärsimyksissä sietämättömiä turhuuksia kasvaen sairauksinaan kuten nainen vastoin olevaisen kieroimpia varjeluksia ei ollutkaan kuten oletetaan vaan viettikin viettelyksiltänsä vaivaisen miehen vastoin voimiensa koettelevia tuskiaan sanottaen olevansa itse vastoin itseään sanomansa kenenkään kulkematta takiansa edes senttiä ja näitä kerääntyneinä kuulemaan he edelleen kiroavat tutustumisensa vaivoja vastoin kuvatusten luomia kärsimyksien sairaita viitoittamiamme sietämättömien virhemerkitysten väärimpiä vaivaisimpia vuosiansa vinoutuneita vaateliaita ja tosiaan niin kovin vaivaisia vitsauksiaan, – kuten sanotaan?
Ketään omimmiltaan totuutta vastaan viemättä vaivaiseen koetukseen ominta laatuaan suodaan sille-itselleen hänelle-itselleen eikä kenenkään tuntemia vääryyksiä voivotella kuten hänen sietämiänsä ainaisia vaateliaita vitsauksiaan jotka tosien riivausten tavoin kyltymättöminä siintävät sysisiimekseen sotimaan ominta itseänsä vääryyttään johon kyltymättöminä ovat omimpansa ripustaneet kuin aateliset helynsä vaakunaan…?
Totuus vastoin itseään sanomattakin suo itsensä vangikseen kenenkään tuntematta todellista itseänsä takiaan, sanotaan?
Ovat aavat tajunnan halki vaeltaneet monet pyhyyttään tutustuneet omimpaan itseensä vain ja ainoastaan ketään kaihtaakseen sekä omintansa täten sinutellaankin teikäläisinä ihmeineen jotka jotenkin tyytyivätkin sen vihoviimeiseen parkumiseen hänen käymättä sen-enempää yltymään – kuin kostaakseen?