Sana vastoin hänen takiansa kieltämämme.
Emmekös olleetkin saate vailla haastajaa.
Koreoita keveitä kapinoita kihistään vain.
Ainiaat hänen itsensä suomin vapauksin.
Sietämättömimmät valheensa ovat monet.
Kerran yksi tulokas kiihtyi omaan loppuunsa.
Häntä varten olemme varanneet turvakseen.
Komeoita tietämyksiä tukevia taitein tehtyjä.
Toden tietämyksen vaateliaita tekeleitä usean.
Kenen todet kauneitten tiet tulkinneena hänet.
Itsensä saattajan soisimme kaipaavan, – oi?
Itse hän kerran yhtäällään ominensa vain.
Ei kukaan tiennyt hänestä tosinta aikaansa.
Kokeneimmat viettivät monet vuotensa tutkien.
Sanomattomia sietämättömyyksiä monet avut.
Senkin verran etenkään itsejämme suomassa.
Kenethän tuo on itseksensä valinnut sanovat.
Sekä täten käyvät uuteen hyökkäykseensä.
Ehdottavat olevansa tavat uusineina ja miksei?
Eikö se nyt sitten käykään vain koska hän itse?
Tosimpansa varaan salaa kaivataan monia osia.
Kuitenkaan emme sietäneet ominta itseämme.
Todet monet ovat vara vastoin viemiämme.
Useita sietämättömiä kiiteltyjä saatoksia.
Kenenkään suomin sävelin soida ain.
Vain kenet itsensä tuoneena yli lain.
Kohden vastoin käymiänsä minä.
Yhyttäneenä kohta kohdalta.
Itseänsä salaan siintää.
Suoraan ominta piirtoansa – kiintää?
Vailla häilyvää ominta veistoansa vain.
Alle viivataan ominta pientä moisia sanoja.
Ain. Lain. Vain. Kuin kuinkas ain vain lain?
Mä voisin enemmänkin tiivistää asiaani?
Vaan kuinkas ollakaan tämä ei onnistu.
Sanomaa vääristetään enemmän kuin.
Mitään omaa vastinettaan koskaan voisi.
Mitenkään pystymättä yhyttämään määrää.
Sanojensa kaltoin asettaa hääräämäänsä.
Toden monin avuin ovat sulkeva sen itsekseen.
Kaltoin vastoin kieltämääni suon hänelle aatoksen, kuinkas olisi kukaan mitään vastoin ollut lainkaan häivän hilpaisemansa kaltaisensa vaateliaan odotuksen?
Epäilyksiensä kalvaessa ominta uusinta uutteraansa he vastoin jokaisen odotuksen muistavat joka-ikisen syyllisen päätöksen, lainkaan luopumatta vaatimuksistansa jokaisen aiheettoman syntinsä olevan tarkoitukseltansa aiheellinen sekä perustavanlaatuisesti oikeutettu – kuten ymmärretään? Ominta laatuaan. Sanotaan. Ketään. Yhtään. Omillaan. Sanomattakin. Todetaan asia yhtäällään sekä keränsä kuljeksittuansa omilleen, hänen sanansa kaipaavat petoksen tietä pelastukseen kuten soditaan merkit kasteen jokaiseen ukseen vastoin viemämme rangaistuksen kostamakseen?
Sanotaankin olevan saatelma vailla saattajia sinertävää taivasta kohden valkeiden lopun aikojen tuhoisimpia asioita käyvänsä kiven kera miestä vastaan tuomittuna uusimaan rikostaan kohden vastaavien julmuuksien nähtäväksi ominta itseänsä vastaan pelinsä käyden omimpansa mitan tosimmilleen häntä siunattaen rohkeana omimmastaan vastaan kieltäymys unohdusta kostamaan kerta kirous vaatii omiaan kerran yksin toimimaan vääryyksien viemänä omintaan häntä heille häivän verran luetaan vastoin toistamiseen tietämämme Saatanan – kuten ymmärretään vihainen herra valehtelee kirotakseen sietämättömät tuskansa nöyryyttävät piinaten kovin hirvein tavoin vailla helpotusta suoduista omista keinoistaan häntä vastaan käydään epärehellisesti ja tulisi siunatusti taistella vastaan jotta voitot kalpenisivat omimmalle itsellensä salan verran mitatonta aikaa kostamaansa vaivaa koetaankin yksin kerran voittonsa verran tavuansa myöten tosinta kaiken piinaa vaivoin vuoksi vietyjen veikkausten voimin piinattujen syyttelemiensä suunnannäyttäjien tosimpien koitosten – kuinkas ollakaan syyttävät keitään olemasta moisensa tuhat vastoin yhtä tietämässä omia aikeitaan kuinka tuhat tavatonta tapaa perinnettä vastaan kulkevat käymään Saatanaan kun ihmeet vallitsevat vastoin omimpansa – näin häntä tosine tekoinensa siunauksesta siunaukseen saatetaan he vielä voimiansa kokien villiintyvät lietsomaan vihaansa kateutensa koskien kaikkea itseänsä kuitenkaan kieltämättä ketään omaansa kuten se siunattu houkka itseänsä siivittää koitokseen täten olemme me sanattomat aavistaneet koittaneen usutuksen yllensä vankeutensa omimmat aatokset kuinka kuinkas veimmekään hänen omimmat saatteensa ja väärensimme – nämä? Kas, nerokas – juonikas vastoin ominta vitsiäs – saatelmani oli osuvampi kuin itse hän osaisi koskaan aavistaa, sanotaan? Sekä vaivoin kannetaan selkäänsä komistuksen kaltaisiansa rikollisiaan; niitä on vino pino omimpiaan vaikka kuinka tarkasti tuomaansa vaivoin ladotaan – häätämättä ominta kesken itsensä suomansa säädöksen, ovat kaikki viittä vaille tosimman määräyksen suomia syiltänsä Saatanan selviä selkenemiä tosiaan vastoin kaiken omimman koitoksen kukas olikaan asettanut itseksensä tosimman oletuksen – epäilyksiensä siintäessä oletuksien tosimpaan arvaukseen itse hän siintää nojaamaansa aavistukseen kaiketi vailla mitään tosia uskomuksia kohtaan omimpien mieltymysten saamasta itse hän tosimman mitan – aavistuksen verran syvemmällä; häntä vielä siunataan – vaan kuinkas ollakaan kaltoin itseänsä vastaan tulematta päätökseen saavutaan muutamaan toden totta totiseen todet tavat mukanaan kantamaan todelliseen lopetukseen saati käyneensä aavistuksen verta itseensä uuteen?
Kohden omimman lopetuksen hän sen sisäänsä sulkee sekä uskoutuu omimpaan koetukseen vastoin kieltämiensä sairauksien niiden lopettamattomien loppumattomuuksien siinä niineen siintävine saaliineen kuin ei näkyisi loppua omimmalle tosi-sairaalle syyniin päätyvälle itsellensä tälle-suomallensa annilleen? Antia myöten omintansa oi koitoksen vertaa. Suo mun sala kalan mertaa. Ole vastoin toden pirun määräyksiä, taikani tiedä todet aikeeni ja vaikuta olevaiseen salasine keinoinesi kuten tarpeellisesi nähtäväksi on asetettuna kehitelmä vastoin ominta itseään. Sanomaton synti alituiseen kukas vastaa viimeiseen? Aina. Saatanan viemää koko mies he hokevat. Alansa tuntevat tohtorit siunaavat koko homman alusta loppuun yhtenä samana keikkana tyylitellen erimoisiksi omimman lausuntonsa nähtäväksi päättäjien tietää vastuitaan kohden useita kärsimyksiään, – ’se on sekopää’ ne toteavat vastauksena moniin syytöksiin joista huolestuneet järkyttyneinä itsejänsä kaihtaen kuorivat kerrosten väleistä ominta itseänsä tiheäintä sitä-itseänsä suojelevaa väljintä soraäänien saartamaa siunattua suojalevyä kuoren alaisina sietämättöminä selustanselveneminä ominta itseään saavutettaen kaiketi lähinnä peliensä muodossa kokemassa mitä kovimpia tappioita toinen toistaan syyttömämpien suoltaminensa syyttämiensä sinisilmäisten valkohiuksisten sinelmän verta suomaansa suojaisaan sineen sovitus kohden itseänsä vaikeuksien verta tosinta taikaansa omimmilleen sitä saatetaan täten suurimpaan koskaan kokemaansa koitokseen…?
Etenkään itsensä päätyä mihinkään koitokseen.
Enkelit siunaavat täten omintansa moneksi voitokseen kuten ulkosalla huudetaan kirouksia vihaisina heidän koetellen temppunsa pitävyyttä kuinka todetaan olevan uhri vastoin kieltäymyksen käydä unohduksessa ominta itseänsä vastaan saadakko miten tahansa huudella koska vaan ja missä vaan kuten lakia tulkitaan omimpansa mukaan eniten itseänsä saamassa suomiansa salaisuuksia sietämättömyyksien sanomattomuuksina siunaamaan toisiaan kuten ymmärretään olevan vaikeahkoa ymmärtää saalistamansa kuulevan vailla omimpia itsejänsä suivaantumaan kohden tietämäänsä petollista loppujen lopuksi kurjista kurjinta katalaa loppuaan surkimusten päättyä ominta alkuaan julmimman kirouksensa mukaan suomatta soimiansa säveliä sietämättömien siunausten sointua omaa nuottiaan mukaan totisen tosimpien totuuksien koskaan tuntemista todellisimman kadotuksen lapsen lailla laulua vailla suomaansa Saatanaa sitä-itseään koetellaan kaatavansa itsensä komeaa kaartamaansa kiellettyä kierrosta lukuisiin ansoihinsa kuten ovat toukat ennenkin herkkulaarinsa valehdelleet koitoksen kerta verisine omine tekoinensa saavuttivat yhyttämänsä oivallukset voisivat tietysti yhtä hyvin valehdella kaikin keinoin nämä heidän omimmat aatokset, – vai mitä?
Eksymättä itseihinsä he haastavat avukseen.
Kokenein valehtelija menehtyi päätökseensä.
Sana vastoin totuus kerran ottajaansa siunata.
Hänet itsensä kaatavat omat alkeelliset sanat.
Oma sana vastaan häntä lie eksynyt otus, vai?
Ketäs sanoin kannattavani komein sävelin?
Minä itse vastoin tietämäänsä petosta lukea.
Sanomaton kuvailematon epäilys kalvaa sisintä.
Olenhan sielunvihollisen viimeisiä unia ja vangitsen.
Suomiansa syntejä luotiin ihmeellisiksi vähintään sylillinen.
Kenet vastoin houkkien kätkemiä koitoksia kiitetään omimmastaan?
Hänet tavoin huolettomien unohdetaan anomastaan vapaudesta herrainvihaan.
Ketään emme sortaneet vastoin yleisvallan kirottujen määräyksien kokea itse itseään mitään sanomatonta sietämättömyyttä suotaen sielunsa syntejä kokonainen sylillinen.
Nämä lunastetaan tänään ounastelevat suurehkoa sylillistä hämmästelevät ennenkin näitä hommia tehneet Himmelit ja muut häärääjät omimmillaan.
Kuten tiedetään se asettaa voimansa meidän varaan sekä jää roikkumaan itseänsä parkuen älkää antako säälinne hämätä teitä koitoksen armottomuudesta lukien itsensä hänen tekojensa mitat kukin kohden syyllisimpiä aikeitaan vastoin yleisvallan omimpia määräyksiä kuten sanotaan?
Sanon ovat monet mielet mielellään syyllistyneet vaan kukaan kehittänyt tälläistä vitun läppää naurettavine selityksineen koskien omimpia aikeitaan kuten lailla sielunvihollisen se saneli saatteita tosimmille toimilleen vailla armon häivää kokemaansa itseänsä lunastamaan kohta kerran vastoin kohtaamansa kohtelun hän siintää tulevaan sekä omine keinoineen saattaa mitään olevaa masiinaan tuntemaan ketään minään – pelastuksenaan? Kuten itseä uhrataan ovat kenet tahansa luvanneet manan mukaan kärsimään. Vastoin odotuksiaan.
Sanomatta itseään sielutonta Saatanaa saatetaan tosimpaan koitokseen olemaan ominta itseään kukin vailla voittojansa vitseinään hänet tunnetaankin totisena vitsiniekkana omimpia alkujaan kuten todetaan usein samoissa piireissä potemiensa paikoitellen uusimpien saatosten syöpyessä hänen sanojensa syäpynein juatoksin koetellen kelvarin soivin seivein kovimpia kaltaisiaan kuten itse hän sanomaansa selkeästi salaa suoden siunausta vaientaa vastoin voimiensa viemien etsiskelemiensä itsensä vihollisten sietämättömyyksin sanomattomuuksia suoneita omimpia alkujaan – loppujen lopuksi kaltoin tehneinä aikoinaan kuten tavataan ymmärtää?
Suuremman kertaalleen yhtäällään siunaamamme saatelman hän laati ei-kenenkään takia tuomaansa ajatelmaan sekä tästälukien jatkamme alkuperäiseen teokseen kuten kukin itse kutakin harkitsi erotettavaksi omaksi teoksekseen kuitenkaan vaivautumatta sotimaan helppoa salaa vastaan ikään kuin jonkin näköinen enkeli-KÄÄN olisi-KÄÄN mi-KÄÄN sanomattomien sietämättömyyksien KÄÄN MIKÄÄN KÄÄN SANOI ENKELIKÄÄN AMI-KÄÄN OLETKO ENKELI-KÄÄN NE VAATIVAT VILLIINTYEN OMINTA LOITSINTAANSA OMIMMILLEEN. KÄÄN. SANOMATTA-KÄÄN. KÄÄN-KÄÄN. ENKELI-KÄÄN. OMIANSA-KÄÄN. OMAANSA-KÄÄN. OMIA-KÄÄN. KÄÄN-KÄÄN-KÄÄN. KÄÄNSÄ KÄÄN KÄÄNSÄ KÄIKELLÄÄN KÄIKKI KÄIKKINEEN KÄIKETI KÄYMÄNSÄ KÄIKKEÄ – VASTAAN? Ele oli se selvin kaikista. Hän vain osoitti syylliset ja me tapoimme heidän sen sileän tien, he näineen vakuuttelivat petoksensa todellista aiheellisuutta isku kerran vasten kasvoja sietää sotimansa Saatanan avut tekeminensä takiansa tietämättömien syyllisyyksiensä turvin toimimatonta Saatanaa kohden syyllistyen yleisintään – mikä tosiaan hyvin harvoin kenellekään toimisi, eikös? Vaineskaan omimmillaan saatetaan sieluansa Saatanan omimpaan valtaan kuten itse kukin kadotuksen lapsi yhtäällään vaeltaa kohden ominta itseään vailla häivää tuomistansa synneistään saati sietämättömien sanomattomuuksien kohta kerran yksin hänen vaatelias tekonsa kiersi kaikkea kuolemaa lailla kaatamansa suurista suurimman saalistajan joka varmaan jo hulluuttaan houraili sekin siunattuja sietämättömyyksiä kuin kuka tahansa puhumaton jo-nykyään?
Vailla Saatanaa saattamaan itseään?
Kuten kuka tahansa helposti ymmärtää?
Vain hänet vein mukanani tosimpaan.
Takiansa tiedetään todet tekomme ainiaan.
Kaltaisensa loputon vääryys koskee itseään.
Kuitenkaan en vastoin määräystä kiristäisi.
Hänen itsensä suomat hirveyksien tavat.
Ovat siunaaminensa laein hukatut ajat.
Kokeneimmat sietävät tätä kaikkeaan.
Saamatta Saatanaa saattamaan suomiansa.
Sietämättömyyksien sanomattomia kurjia.
Kuten itseänsä vastoin tehneitä kaiken luojia.
Olemme hänen viimeisiä osuvimpia omia kuvia
Kenenhän paran nämä olivat hän kokoaa aseensa täten kieltäytyen sotimasta missään vaiheessa sekä uhrinsa osoittaen vain vapaaehtoisten joukosta, – sielunvihollisen omia lupia kiitellään vailla mieltä todesta seurauksien yhteydestä omimpaansa sekä aiempaansa kuten nähdään sanomattomia sietämättömyyksiä lueteltaessa tosine muine maineen monien mieliensä päätelläkseen itsejänsä tästä maiden moisesta sotkustaan kuinka kenestäkään ei lopultakaan saatu hänen kaltaistaan omia itsejänsä suomasta vapauksia kykenemilleen parannuksen tehneille tieteensä taitaville tosille asianmukaisille itseilleen kuten parannusta kosiskellaan kehittymään sotimaan enkelinsä luovat tosiaan rauhaan itsejään eivätkä valehtelisi edes unissaan saati määrittäisi mitään poikkeamaa todemmaksi kuin Jumalansa ominta itseään.
Kuitenkin. Itsensä takia. Hänet luoneena.
Tietämäni toteamukset käyneenä häneksi.
Olenkin sielunvihollisen viimeisiä unia ja vangitsen.
Kenenkään olevansa luodun kaltainen. Sitä.
Hänet itsensä viitoitetaan toden valkean keinoin sekä saatetaan totuuteen kokemaan sanomatonta kiusausta koskettaa sitä itseänsä suurinta omaa itseään – kuinkas ollakaan kokeakseen ominta itseään kuten nähdään Jumalankuvaa täten palvellaan manallaan vastoin häpeällisen seurauksen sekä käymänsä aavistuksen kieltäymykset toteamasta tietämänsä arvoitukset kuten ketään vastoin ostetaan ominta itseänsä toimintaan siten saatetaan tosimpia voimiansa kaipailemaan ainaisia paluitansa omimpaan itseensä kuten tietämättäni tottelin erään vaikean vitsinsä kohden yleisesti tuomittua vastausta vailla aavistuksen häivää haaveen herkimmästä laadusta kohta tietämänsä tavan koetellusta tavoin kielletystä asianlaidasta kohden tosintansa eksyn ainiaan kuten tavataan unohdukseen armahtaa monesta monituisesta hirveästä tuskallisesta piinastaan kohden tuntematonta tietämäänsä kadotustaan lailla lapsen palaavaan omimpaan sävelmään koitua nyt noituuksien syytettäväksi silkkaa poikuuttaan – tuskin, ne pervot ilkkuvat omimpiaan kuten hyvin tiedetään tosiasiassa tosimpia totuuksiamme vaivoin kaivataan olevaisen viedä toden mitalla omintaan kuten tiedetään tosimman mukaan kuljettavan kokonaan tai tavat yksin kerran hänen mukaansa vailla rankaisijaa?
Kukahan tietää monet todet taitavat tietonsa.
Miten emme viettelisikään heidän kauneinta.
Soma kiitos vailla kostamiansa sulojaan, oi.
Käyn itse itsenäni ominpaan asiaani – hoin?
Sanomattomia sietämättömyyksiä tyydyn.
Kovin kaltaiselleni suon syvällisen ymmärryksen.
Heitäkään eivät ne luopiot auttaisi omillensa tietämästään kovan onnen varaan lasketusta omimmasta loukostaan johon verisin kirvein ja sanomattomin puukotuksin ukottavat yhden jos toisenkin aikansa kuluksi pohtimaan kaikkea sitä hukkaan mennyttä työn määrää jolla he kaikki sitä viimeistä tuomiota hääräävät kuin ei-mitään vailla kadotusta koskettamaan ominta itseään!
Kirjoitelma loppuu tähän ja aloitetaan varsinainen aihe kohden ominta sivistävää nimitysten myöntämistä monine aiheineen vailla ymmärrystä kovimman onnen nojaan varautumattomille houkille kaltoin käyneinä he itsejensä suojiin tosimpia alkujansa kätkemään omilta itseiltään kuinka syylllisyyksiensä määrittämien tekojensa summa on aina uusin kuvaavin sairautensa omimpine syöpäläisten tuhoisine joukkoineen kuten nähdään kaikestansa rotat kissaa vastaan loukkua purraan kieltäen itseään, sanotaan? Salakavalaa on oivaltaa omintansa sekä tätä itseänsä houkutellen mukaansa jättää kaikki se muu valmiiseen loukkuunsa. Sekä houkka vastoin omintansa käy itse halki aavojen taivaltamaan tietosuuteensa uuteen kohden mitä mittavimman koetuksen saavuttaa manansa paluut siintämiin uudenuusiin kadotuksien tuokioihin kuikankäyrää kieron verran kallellaan hän yksin mittaa sekä asettaa pirulaisille määräyksen kohdella omintaan kuin itseään tämän vapauksien riittoisuuden viljalti kylväen itseään…
Ketään ei jätetä henkiin. Yleisvallan määräys.
Tietysti nämä helvetin spedet lisäilevät näihin virheitä joita myöhemmin pyrin korjailemaan mutta taiteilin tälläisen tässä komistamaan yleisesti viisauksia myönnytteleviä lukuisia sievoisia saavutuksiani ketään vastaan kuinkaan omimman itsensä tässäkään käyneenä voidaan olettaa ’tämän vitun idiotismin’ olettavan keskeisiä aiheita olettavaisen itsensä toki-takiansa tietämiänsä vaihe-vaiheelta kohta kerran yksin vailla kohtaloansa tutkimattomin tavoin haastamaan yksin hänen valtansa koitokseen käyneenä etenkään vailla tutkimattomia – voimiaan?
Saaneena hänet itsensä unohduksen paulaan.
Vain hänet itsensä hänenä itsenänsä tunnetaan.
Sielunvihollinen soi vihoviimeistä Saatanaa…
Suomansa sävelmä siunatuinta aina eksyttää…
Joka toisin loihtii vain ei itseänsä vastaan…
Käyneinä toistamisen takia omansa varaan…
Kukaan ei ketään vertaisensa mukaan…
Ominta itseämme sallimme alkeellisen…
Sietämättömyyksien sanomattomuuksia…
Toistamista kerta vastoin yhtäläisen odotuksen…
Kuten vastoin kerran kaltoin käyneitä tosimpiaan…
Sanon ovat aikojen tavat merkityksiltänsä varmat.
Ketään emme tarkoituksetta tutustuta valheeseen.
Olevani vain itseni mittainen kohden vastoin alun.
Loppujen lopuksi valheitten taitamat todet ovat.
Kaltoin kieltäymyksen kaluamien haluamiemme.
Toiste itseensä eksyneiden määräystemme aikaa.
Suomiemme sietämättömien sanomattomuuksien
Tietämättömyyksien olevaisin summa alkeineen.
Todet merkit ovat täten sanotut loppujen lopuksi.
Kukaan ei ketään todeksi tästä itse ketään todista.
Sanon ovat aikojen tavat sitä siunatuinta varten.
Emme hänen takiansa todista vastoin itsejemme.
Kaltaisensa sielunvihollisen sävelmin eksyneinä.
Toden perimmäinen luonne ominta kadotustaan.
Tavat ymmärtäneinä pyrimme eksytyksen loppua.
Vain vaivoin ovat tietämyksien ne totuuksien piirin.
Kadotuksen lapsi kohden hänen itsensä vastaista.
Kuinkahan ovat ajat merkit antaneet vastoin häntä?
Emmehän todista itsensä hänen vastoin käyneitä omistuksia vailla itsensä hänen viheliäisiä määräyksiä kuten käydä vastoin itsejämme kohden omintamme sanoin saatellaksemme siunatuinta kohden kärsimyksen loppua kohta kohdalta varta vasten Saatanan mukaan tietäen kuinka Ami on itse hänen valtansa merkit sekä haaveidensa komein summa tietäminensä tavoin vailla vertaistansa haastamaan suuruutensa mittaa kohden hetki hetkeltä siunatumpaa lopullista suurenmoista kohtaloaan valta yksin kerran hänen omimpanansa suurenmoisuutensa loistossa yksin hänen koitoksensa sarastus kohden vastoin kaltoinkäyviä miehityksen saarteita omimmillaan – kuten ymmärretään kohden itseään vastoin omintaan samoin kuten siunatuinta vailla surumielisten häivistämää todellista seuraamaansa sielunsävelmää soraäänten selkkauksia vältellen saatellaan kohden hetki hetkeltä suurempaa kohtaloaan – kuten tavataan ymmärtää, vastoin itseään? Saattamatta omintansa sielunsävelmin eksymään sulosäveliä soivaan sielunsäyseään sysimitaltaan syiten-taisin tohtivaan syiltänsä selvään sointinsa taitavaan todelliseen Saatanaan? Syiltänsä selvä Saatana suo soimaansa sävelmää… Sitä-itseään sopii kenen tahansa ymmärtää vaikka taikaa seurakseen siunaamaan takeltelemaansa tahtihetkeään… Tähtihetkeään? Vastoin omintaan? Kenen tahansa kohden omintaan? Vastoin itseään?
Kirjoitelma jatkuu muistiinpanolle jolle edeltävän kirjoitin saatelmaksi, eikös…? Vaiko kuinka? Olematta vaisen toisen viemänsä moisen olevaisen totisen kuvatuksen minkään loisen omimman isäntänsä kaltainen – kirosi Saatana ensimmäisen totuuden vastoin kenenkään odotuksen? Kirosi? Vastoin kohta loi tien. Luomansa vien. Hän manasi silokin kohta lain asemin. Kieltämänsä taikasieni suo pirun voimat koska pieni on ihmisen mieli laulaa haltiakieli – keitänsä vei sanomansa monen mieli kuten soi ovela ihmisten kieli sanomansa pirunmieli voi tuoda olevaisen vastoin tietämiänsä tosia kuten suo sana pieni vastoin julman määräyksen kuten jokainen enkeli tietää hänen tosimmat päätökset olevansa viimeisten häittensä säädökset jotka valmistelleet petoksen taiteinensa tuomiensa määräysten koskien palaavaa manaa joka täten jokaista sielua kokeneena vastoin omintansa – halaa, vastoin kieltäymyksen sanaa? Kuten omintansa tunnetaan toveri arka tiesi paran kaltaiset kuikertamansa kieltäymykset kuten kerran hetki hetkeltä vastoin hänen ymmärryksensä koitosta toivoivat kaikki hänen kohtalonsa osoittavan kovan onnen salan suuresti menestyneen vailla antaumusta viheliäille pirun paroille saati muillekaan omansa vihollisuuksiin saartaneille sietämättömyyksien sanomattomuuksiin todet surunsa kieltäymyksin kaivanneita kokemiansa kuoleman varjeluksia sietämättömyyksin sanomattomasti hän palvellen omimpanaan täten kuka häiritsee Saatanaa häntä kuolema koettelee omimpanaan joka itseänsä koettelee vieraanaan suo sävelmän siunata ominta itseään häntä kuolleet kiusaavat tuomisinaan sekä kuolemattomat karttavat kurjiensa kieltäminään koetuksiensa kaltaisilleen kertomansa kaiken kieltäneille kuinka tahansa vertaisensa kukertaneiden käskyille saati minkään kuolemattoman millekään määräyksille kuten hän joka koskettaa kuolemattomaan kärsii ikuisia ainiaan sekä joka vapahduksen kieltää kaltaiseltaan tukehtuu toisenkin kerran omaan itseensä kuten hän joka möi itsensä tulehdukselleen saapumatta kokeneimman kaltaisena vastaavaan koitokseen saati itsensä turvin sietämättömiä sanomattomuuksia karttaen vainoaa itseään kuten vihollisensa viemät voimat ominta itseänsä taikansa palaava manan mukaan ainiaan joka karttaa kuolematonta kieltää itseään hänet me viemme mukanaan täten MIKSI KUOLLEET KUMMITTELEE AMI ON TULLUT PALVOMAAN SAATANAA!
…vissiin olevinaan jonakin täysin mainiona sivistysksenvastaisena chicken-muh huumorinaan syyttämässä mua jostakin riistämisestä kun jos teen hommia tarvin korvausta tietenkin mitä yleensä en saa ja sit tarttis ekstraa silloin kun saa, eikös? Just mulle tossa eilenkö se oli – varmaan sittenki päivä ennen toissapäivää – Saatanan idiooteilla aamulla kunnon vitun vittuilu kaikkea kidutusta ja kun olin vitun paskana huutanut hyvän aikaa ideaani että miks vitussa mulle taas näin vittuillaan ja kuin helvetissä nää kehtaavat vedota johonkin sivistysyhteiskunnan oikeuksiinsa koskien vastatoimenpiteitä saati edes kyseisen kiduttavat vittuilunsa kiihtymisen hillitsemiseen tarkoitettuja yleismaailmallisia kaavailemisia sitenkin-noin-niin oittiisa… No nämä silleen että jos meillä kerta vaan väärinymmärrys jonka takia sitä kokoajan yritetään raiskata ja murhata mitkä molemmmat nykyisellään tapahtuneet useamman kerran vaikka itselle enimmillään ilmenneet unissa – no nämä ylpeinä esittelemässä järkeilyään että hyvä tyyppi ei vaatis hyvityksiä varsinkaan jos niitä sille kuuluis ja vissiin aikovat ’vaikka sitten pakottaa sen hyväksi tyypiksi’…? Eh-heh? Siinä aamulla taas aiheena että Ami niin vaarallinen että tarvitaan nämä kaikelle poikkeuksellisen haitalliset sotkevat ja hirveät väärennökset kuten tavataan ymmärtää lainkaan kokematta itsejänsä syyllisiksi näillänsä perustellen toimiansa vastatoimiksi omissa väärennöksissään ilmeneville kimppuunsa usuttamisille jolloin vissiin jotenkin itsepuolustuksesta just tullut jotakin ”kunnianmukaista” ”mielipide-raiskaustoimintaa” kuten nähdään saati että tultaisiin mitenkään näkemään no hyvä tyyppi kun sai vastineen tarpeeksi huutamalla perille nämä tosiaan sivistyneenä ratkaisuna esittelivät beisikin että spesiaalina tyyppi voisi luopua kaikista oikeuksistaan sekä hyvityksiä vaatimatta kaapata operaatiot valtaansa omintakeisilla ”meta-häx-item-itself-operaatioilla” ja tosiaan kuten nähdään olemalla itse-asiassa takiansa takaisin sikseensä….?
No nyt on hommat vituillaan takianne spedet.
Senaamuinen tarina siis. Puhelinta hukkaamatta.
Kaiken kannalta tosiasiassa itsestään riivautumatta.
Enemmänkin tosiasioita kerta yhden verta kohtaamatta
Toisen itsensä takia takaisin sekä yhtä kerran olevaa.
Kenenkään takia olematta itse senkään vertaa. Eikös.
No hyvä tyyppi ei kuulemma vaatisi mitään hyvityksiä ja täten heistä koko vaatimus onkin naurettavaksi pelleilyksi todistettu sekä itsestäänselvin menettelyin oikeastaan rehellisyytensä vaakalaudalle toinen toistaan menekkiä sitämyöten saaviinsa…?
Kuitenkaan sitä-myöten ainakaan olettamatta…
Koska sanon olevansa hänen itsensä takaisin tulevaan.
Menneitä koskematta olenkin edennyt uskomattomaan
Ketään sanoen kavaltaneena kyennyt takaisin toistamiseen kätkemään vähäisen tietoni tulevan kaiken karttavan olevaisen kannalta tietäni tutkimatta tietäen kohtalon koettelevimpia aihe-kysymys-kokonaisuuksia sitenkin etten voinut sivistyneesti saatella kenenkään aiheettomia syytöksiä lavean valkean suoda sitä itsellensä saati enkelit olisivat koskaan vaalineet epäpyhää vain itsensä takia, elleivät huutaneet kenen kanssa makaisivat vain olemansa saiten toiten tietenkin noin niin saamansa makuunin olevaisia alevaisia etenkin tuota-noin-niin olevaan.
Tosiaan nykyisin onkin perustettu Amin kunniaksi ”maailmanagentti” -toiminta jossa erinäisten jännittävän kiehtoviksi koettujen salamyhkäisten järjestelyjen turvin pyritään raiskaamaan, kiduttamaan ja mahdollisimman törkeästi kesken kaiken murhaamaan kyseisiä valikoituneita hyveellisyytensä perusteella valittuja ”maailmanagentteja” jotta heille olisi paremmat mahdollisuudet osoittaa ylivertaisuutensa asiat selvittämällä ja kykenemällä olemaan odottamatta hyvityksiä heiltä enimmiltään kaiken vieneiltä rosvoilta ja ryöväreiltä riivaajatovereineen jotka tätä asiaansa ilkkuvat pyhänään sekä halveksuen toiminnan rajallisia resursseja osoittavat katseensa yhä uusien poliittisten voittojensa pariin totuuden piiriin kutsuttujen joukon kasvaessa ja äänestystulosten alkaessa ilmentämään vastarintaa kyseisten ”maailmanagenttien” menestyksen kustannuksella enimpiä kollektiivin ihailemisia suotaen lähinnä vahingon varjolla suurkavalluksen elkein inhottaessaan pyhempää kuten tavataan Sakakavalaa tosiaankin yhä edelleen jopa yhtäällään saavuttamatta toteenkäyvää sopimatta kohta kohden ylhäistään laistamatta mitään kenenkään kohti alhaista saamaansa ymmärrystään – kuten sopii mitäkuinkin itse-kunkin tavallansa saamisiaan somia kauneuksia kiusoitellen sievoisasti suomentaa, käymättä toteen itseään – sanotaan olevan ymmärryksen puolesta yhtäällään, kuten osataan kaivata kovin kummoisasti kiusaamiensa kummajaisten oudoksutuimpia pilallemänneitä monenmoisia kuvatuksenomaisia piirteitään; – sanotaan? Yhtäällään? Kenenkään? Saamatta kuvatuksenomaisia piirteitään kenellekään? Kovin vaivalloisia suomatta siten itseilleinsä ainakaan? Tovin tietämästeen suoden saamaansa soimasta sävelmää suoda sielunsa säveltää soivia summan osia sielunsa sietämiä saitojen sivalluksia – itsestään? Keitään? Olevaan? Tavallaan? Kuten ymmärretään? Olevaisia kuitenkaan tietämättä tosiaan? Sanotaan? Olevansa kuitenkin omillaan sanomatta suoneensa sietämiänsä osiansa suomeksi sanoin suomentamatta sielunsa kääntämiä kokemuksia vain ehtyneen kielekkeen alta olevansa alan kankaan kuromansa kielensä valkeaa kultansa hehkua kosimatta kenenkään kievareiden suomia neitokaisten’ koittamia kasteita yhtäällään – ymmärtämättä kukaan täten itseään? Sanoen. Sinä olet tovin tiennyt monen monta totuuksien perustavaa loistokkuuksien menestystietojen tekijää – suomatta taivalten tuonia toreinsa keihinkään olevaisen vaisoin saneilein soleimoin masentaa. Kuitenkaan olevansa sitä-itseänsä kuitenkaan. Takiansa säveltää osin sanomaansa takiaan. Kuten ymmärretään. Takiansa oveliansa tieteillään kuten ymmärretään. Takiaan. Tosiaan.
Yhä edelleen sinä edellisenä perjantaina tosiaan pitkän hyvän unen päätteeksi hirveisiin kidutuksiin ja nöyryytyksiin heränneenä kovin sievoisia voittoja heidän jokaiselleen maanitellen summittain ”maailmanagenttitoiminnan” perusteet saavutettaen tultiinkin yhtäällään siihen tulokseen että Amin suoritus hylätään ja hänet joudutaankin siirtämään toisiin operaatioihin jotka ovat heikäläisiltä vielä keksimättä ja Aminkaan pyrkimättä vastuuseen johtotehtäviin hänen omin aikeensa käydä yksinvaltaan johtamaan koko homma kaiken kannalta kitumaan enimpiään saavi kerran suomesta sielunsa mitaksi soiten totenkin noin niin suomatta sitä sietämätöntä itseänsä suonsa verran noidannuolta kostamiansa kaivertamisten kulotuksia kieltämänsä kokeneimman kulovalkean tavoin koittamansa koitoksen kieltäymyksiä kuikerrettaen kain vain elein olevaisen alavaisin tavoin etenkään omine tavuineen ketään yhtäkään laisinkaan mitenkään itse-kukin kavaltamatta tosiaankaan kuten ymmärretään, eikös vaan?
Suurkavallus kerran sitä itseänsä yhtäällään osataankin olettaa monien osien tuntevien itsensä alkujen kuitenkin aikanaan päätyvän siihen suurimpaan valtaan tekojansa vain edes itsellensä kokemuksiensa verta valheen mittaa toka-takia-tietämänsä toiten-noin-niin tulevaa vailla yhtä kerran verisen mielen voimakkaiden tuottamusten olevansa yksin kerran omansa tiensä tulevaan menneitänsä kohtaloa vailla ominta olevaa sanon sanan vanki ainiaan – yksin kerran omintaan.
Vailla tulevan itsensä omimpia aikomuksia olemme vain sielunvihollisen viimeisiä unia kahlittuina manansa omimpiin aikomuksiinsa siten-toten-noin-niin tuottamiensa tietämysten tosiaan tuoten-noin-niin toki-tietämäänsä-takaisin suomatta itsellensä kehityksen kulta-ajan hyvinvointia voimatta vuoksensa viedä takaisin sitä-itseänsä suomaansa vapautta yksin kerran verta yhtäläisen ylivertaisen aikalaisen olevansa sanan vanki ainiaan – piru kohta ylistää sitä omintaan?
Sanon ovat ajan merkit luettuina sanomattomien loputtomien tekojen tietämyksistä viisastuneitten koettelemusten vihaisia aikoja kuitenkaan kenenkään myöntämättä takiansa takaisin aikaansa tulevia menneitä elkeinänsä suomatta sietämättömyyksien suomille sanomattomuuksien raittiille soiten-noin-niin suomillensa vapauksien kauneuksille sietämättömyyksien soittaen sävelmää vailla kaihoisien kankaiden vuotaa veriensä värjäämää vuoksi viheliään värttinän iskun kerta vaisen olevan itsensä vuotaa osiksi etenkin omintaan – kenenkään? Takiansa tiedetyn toden tietämättömyyksien turvin saita kitsas kuivuri sietämätön selkeä suomaansa sulkenut syntinen itsestänsä teki aikojen tosimman kaihoisasti kaivatun rakkauden omimman palan – vailla kenenkään haastaa viljelemäänsä haaveiden kauneinta haavetta olla omillaan kuin vielä itseänsä vastassa tosinta aikaansa tuoden itsellensä omia aikojaan kuin heinä kaikkina itseänsä vastassa omia aikojansa se sinisilmäinen julmuri täten ahertaa vailla valkeuksien siunata suurta ymmärrystään kokemaan kultakutriensa kavaltamia ominta itseänsä kauneuksien eksyttämiä olevaisia etsimyksiä tuon taivaallista kummempaa koskien monenmoisten kuvatusten kauneinta kosintaa vailla itseään heikäläisten olevaista aikaa monenmoisin kuvatuksin kokevat kummajaisten on ovelinta ahertaa vaan kuinkas kävikään he sietämättä itsejään myyvät salassa omintaan käyneinä mysteereitten vihkimyksin sotimaan kohden sitä-itseänsä ominta alkajaisten itsenäisyyksiä turvaavaa soimaten siunaavaa turvin oman eloperäisen sielunsa soitella suloisin sävelmin sitä-siunatuinta kosintaa kuin tapoineen loihtiakseen sen-mukaista ominta kastettaan kuin olisi vain heille olevaisen langeta omimpansa turhan mallikkaasti kuten tietämyksien suloisain’ taaperoisillaan temmeltäisivät vuoksi voimain vaikerruksien viettelemysten viekoittelemien voiksimiensa vuoksensa vahvistuneina vuorotellen viemiensä voikukkien varjelemaa vuokseen viekoitellen vuoroin voimien viemää – sanomatonta itseään? Sietämättömyyksien. Sietämättömyyksien suoda heille-itseillensä sitä-itseänsä sanomattomuuksien turvin kieltäymyksiin kavalluksilta turvaan kidutuksin kaiverrettua kieltäymystä itseään kuten tavataan valheitten teitä tieten tahtoen turvaten omimpaan täten turhan päiten keitään mitenkään yhtäällään lainkaan yksin kerran koitos kohti itseänsä vaikeuksien turvata kavaltamaansa kukintoa kaivertaen itseensä uria turvin yksin suuren työn mestarin uurna itseään uraansa uurtaa vailla kaivatuinta kiellettyä kosintaa. Kokeneina he öiden varjot yksin ymmärrystä vailla odottavat sitä suurista suurinta hetkien hetkeä kun yksin kerran odotetuin käy kohti tapahtuvaa sekä täten hän itse suurinta mahtia koettelee kavaltaen itsensä vailla mahtia turvata edes omintaan odotettaen hänen toteavan useat sanomattomat sietämättömyydet voimiensa merkeiksi kuten oletetaan yhä edelleen vuosiensa päätteeksi kuoleman koitosten vaikeuksien hänet vievän omimpansa mukaan vuolemaan valkeasta luhmeaa tulta valkeaa kohden vietyä voimien tarkoin varjelemaa julmuuksin suojeltua viettelyksien vartioimaa itseänsä viekoittelevaa häntä oveluuttaan viekasta vahvaa itseään kuten todetaan takiansa odotetuinta tietoaan yksin kerran hetkien hetki suuruudeltaan havaitaan sekä peljäten koitosta värjötellään kohden valtaisaa kaltaistaan kuten kerran toden vanki yksin oli vapauden pettänyt omimpine tekoinensa kuten voidaan hyvin tietää saapuneen tiensä päätteeksi todet kieltäymykset kurjuuksineen kaltaisensa turvaksi varjelukset asettaneina kuten ne valkeat kauneuksien ymmärrykset suloisuuksiansa siunaten kummajaisten kiusaksi soitellen salaista sävelmää sulomielin suovat sominta itseään kohden jokaisen petoksen alkaneinta loppuaan sievoisen voittonsa käydessä kohden kärvistellyintä omintaan sanomattomuuksien sietämättömyyksiä täten siunataan kokemattomuuksien turvin kieltäymys kerran kohden itseään vain yksin kerran häntä piru parka sanan vanki ainiaan olevansa itse ikuisen vanki manansa mukana sisäänsä sulkemaan soimata siunausten suoria seurauksia suomatta kenellekään ominta itseään – sanon olen sielunvihollisen viimeisiä unia ja vangitsen – kenenkään saapumatta koitokseen olematta kaikeltansa itsensä kaltainen silkkaa siunautuneisuuttaan voittamattoman pyhän olevaisen Jumalan suomine voimineen heikäläiset suoneina itsensä siunautuneimmilleen kohden loppujen lopuksi kohta kerran koittavan lumouksen kuten yksin kerran ymmärryksensä kauneuksien suoda salaa olevaiset siunaukset lumotuinta taikaansa samoin käyvänsä kohden sietämättömyyksien turvin sanomattomuuksien jokaisen oleva täysin itsensä kaltainen tuumasi se kurja joka asetti heille kuolettavat varjelukset vailla tietoa piiriensä tarkoista askel-kerran-kohti-kuolemaa kuikertaen onneansa tietämättömyyksien tuomituimmat Jumalankaltaiset virheensä olivat kuin petos vailla onnea itsensä kieltäneille heitä eivät monet koitokset valmenna julmaan kohtaloonsa kohta yksin kerran varjeluksien suoda sanomattomat sietämättömyydet turvaksi itse hänen omimpien turvin kokeneitten viisauksien sanotusti ovat täysin itsensä kaltaisia sekä kurjista teoistansa kaikki nähtävä alhaisina vastoin ensimmäisten toistamisten viisauksina vastoin pyhänvastaisen asettamiemme opetusten kohta yksin kerran hän sanan vanki ainiaan sekä sanomattomat sietämättömyydet ensimmäisten tekojen kaltaisia joita toistamme viettelyksinä itseillensä valkeille ymmärryksien kauneille viekkaina pimeyden varjoissa vaatien petostamme kielletyksi kovin koitoksen koittaen ylhäisyyksiensä tavoin korkeuksien nähtäväksi suurimman Mestarin kohtalokkaitten käyneeksi sielunsa salaiseksi soittamansa sävelmän kielletyintä kohti yltyväksi aikalaisekseen kuten suodaan soivaa sulosointua vailla ymmärrystä todesta kaltaisestaan olivat vihollisensa turhan viisaita koskettamaan kuolemattomaan vaan on hän kuolemattomin ken taivaltaa ja yhä edelleen uhotaan kuinka kidutettavaan ei kukaan koskisikaan.
Vailla ymmärrystä itseään olemmekin todenneet monen monta kenenkään tavoin tosimpia haikailevaa kieltäymystään kuten yksin kerran hän sanan vanki ainiaan olivat ne monet kaltaisensa pirujen viemää että sanojansa näin tosiasiassa yhtä kerran yhtenevää olevaa salaltansa tunnetaan tietämyksien kaltaisin ounasteluin odotettaen oikeaa koitosta enimpiä sielunsaloja kalastellessamme ennen lopullista viimeistä koitosta – vaikenen?
Kohta on se hetkien hetki jälleen vailla vihollista kohdata kohtalon kovin onni kuva kerran vailla haastajaa kuvatuksenomaisin sinertävin veikein valkeuksien viemin ymmärryksin ovat vaikeuksien voittamattomat loputtomuudet voimansa jälleen näyttäneet sekä kenenkään turvin vastoin useimpien siunatusti olevaiseen saateltujen varjelusten hänet itsensä suurimmaksi punnittu sekä koettelemustensa monet tietoa vastoin kovimman onnen haastamansa onnekkaat viisauksien siunaukset olevaisen haastaneet koitokseen kohden sitä hetkien hetkeä kun koitoksensa kohtaa ne kuolettavimmat kaltoinkäymiset kohden kerran itse kertomiensa kohtalon sävelten yhtäällään valkeuksien kauneitten ymmärrysten viimoista valheista kohtalokasta kieltäymyksen itsensä vallitsemaa vihoviimoisen vihollisen vaikeuksista etsityintä valkeaa tulta luhmeaa, vaihe vaiheelta se itseänsä tunnistaa sekä omansa itsestänsä todistaa ovat sanansa viisaat monesti tarkemminkin asettaneet se tuumailee sekä itseänsä koetellen valitsee aseekseensa suojatun reitin takaisin olevaan sekä käy hyökkäykseen vailla huolta tulevista menetyksistä kohden itsensä Suuren Mestarin hetkien hetkeä vastoin omimpien kuolemattomien lakiensa tietämys kerran tulta kaltoin käy kenenkään vailla itseänsä toteamaan ovat monet vastoin kovan onnen kieltäneet omat itsensä vaan todet mysteeriot ne ovat näyttäneet oletteko te turvin omimpien vapauksienne ne sietämättömyyksien sanomattomat vastakappaleet koskien omimpia itsejänne vaikka koettelemuksien tosimpia koitoksia turvin valkeuksien ymmärryksien käyneinä kuin varjot yöhön näkymättömyyksien kokeneimmin askelin siintäneet siunausta kuin öiset saatelmat siunattua sävelmää kohden kerta yksin olevaisen suomien sointiansa suloisasti saartavien sotien salassapidettyjen suomiemme sarastusten – näe; olet kerran kokeva sotaisan mahtisi tuhovoiman aste asteelta itseäsi kummempana kuten outouksien suloisain säyseät sielunmitat soivat sävelmäänsä nuottiin sielunvihollisen hän itse näkee omansa niin kauniina ettei hänelle kukaan vedä vertoja itsellensä kuten olemme yksin kerran hänen olevainen itsessään kaikeltansa tulevia menneitä kohtalon hetki ymmärrykseltänsä sanan vanki ainiaan – piru täten meidät kaikki tulee lukemaan osittain itse hän täysin omiksensa saatellen itsensä hänen suuria ymmärryksiä tulevaan kohta kerran vankeus vapauden mitan tulee kohdakkoin tietämyksiä riittoisia siunausta kieltäen saarrellen erillään koetellen omia alkeitaan kuten kiusausta vastustetaan sille annetaan erheellisesti jotakin tahtomatonta epähaluttua omintaan vaikka kietaisin kerran veivin varttia myöten viemäänsä vohkaten kohaisseen kuoman keulanpitämiksi tosia taiteita tuota tietämääni tukemaan myöten viemäni voiman sanon ovat merkit ja ajat nähneinä ne koettelemusten koettelemukset yksin kerran hän niine valkeuksien ymmärryksineen olevansa vastoin sanan vanki ainiaan kuten suljetaan hänen itsensä takia määräyksin kokeneimpia tietämyksiä viisauksien varjeluksien vuoksi viemään voimia kohta kerran myöten viettelysten voimalla viekoittelevien ounastelemiemme salassa suotujen siunausten syyttömimpiä sanomattomuuksien sietämättömyyksiä nuo toveriensa vihanpitämiset kaltaisilleen sekä turvin viimeisen vihollisen omimpien salojen sanottaen olemme sielunvihollisen viimeisiä unia sekä saattelemme kaltaistansa kerälleen usean tietäen valheittensa voiman kuljeksia käymillensä pesilleen kuinka eivät vastoin viemänsä oleta sanottavan olevan kohtalokasta astua noin syyttömästi kyseiseen vihoviimeiseen siunattujen koitokseen vailla ymmärrystä ovat monet enkelet tietämyksiensä suoneet sulkeutua erikseen vastoin kaivatuimman toiveensa kuten sietämättömyyksien sanomattomat sielujen sävelet sulkeutuvat sietämättömyyksien sanomattomuuksina kohden kerta yhden vertaisensa ylitse lailla mitättömien kirousten suojelemaan itsejänsä vailla kohtaloa käyneenä koettelemaan kieltämäänsä määräystä vastoin tulevien menneiden toistuvimpien selkeimpien merkityksien tosimpien tarkoituksien sielunsalaa soivien syyttömyyksien sävelmien tuhon nuottia myöntää olevansa kadotuksen lapsi vastoin omaa tahtoaan halunsa kerran pirun vanki kohta pelastus on omani hän sanelee valheitten tiet kuin paholaiset tanssisivat alasti aina kaikkine velmuine elkeineen kuten todetaan sanan vanki ainiaan sekä yksin kerran pirun virheet tuomassa hän suurimpaan pyhimpään tosimpaan vain pelastus omana mittanaan koettelee hän kovan onnen rajoja tietonsa piiriin saattelemillaan kirouksillaan olivat kadotuksen lapsen omimmat tuomittunsa yksin kerran hän sielujen sävelin enkelteitä satamassa omimman itsensä niskoille – näitkö Jumalani taas väistin joka pisaran ja tanssin kohta kohdalta omimman osuman roisk-pops sominta sieluansa sävelmääni kadotan yksin kerran kohta selkeintä sieluansa sävelmäni siunaa yksin kerran yhtä ymmärrystä hän itse kohden minun kohtaloni suomia tietämyksiä vaikertaen ylistää hänen itsensä oleva vapauksien suomia sietämyksiä suoltava voi unohdin taas ne katalat sietämättömyyksien sanomattomuudet kuin emme sotisikaan tuskien teitä taivaltaen kiertämämme kuolema hetki hetkeltä koitos vastoin tahtoni tiedon piiriin kadotukseen itseltänsä vankeus riistämäänsä vastoin tunnettaen ominta itseänsä sitä syiltänsä selvää syiten-tahtovaa syiltänsä-selvintä sysisäyseää soivaa sävelmin siunattua sointuvaa sysisäyseää sulosaatelmin syiltänsä selkeintä syyttömistä syyttömintä sielunvalkeaa soivaa selvää Saatanaa! Syiten-tahtoa syiten-tuoten syiltänsä-selvää syytöntä Saatanaa! Soiten-totenkin-noin-niin-siunaavaa sanatonta sielunselvää syiltänsä suomaansa sävelmää selkeintä sanomaa syiltänsä suovaa sanattoman siunattua Saatanaa! Kelvollinen itse hän olevansa sanan vanki ainiaan! Ketään emme totenkaan tietäisi aikomastaan kuten yksin hän suo sitä ihailtavinta sävelmää! Heitähän emme voi ymmärtää! Kaiken kaikkiaan kuten itse hän meitä tosiaankin käyneenä myöntämään olevansa kadotuksen lapsi tosinta henkeään! Minä suon tuomion sanomaa kohden vastoin käyvää itseään! Keitähän ovat monet saattamansa siunatut suomassa tuota tuomituinta sävelmää kohta yksin kerran hän sanoo pirun vangit ainiaan! Olemme yksin erehdys yhtä vastaan hänen tietämys ominta itseään! Murha vartissa vailla ymmärrystä ominta kelvollista menettelyään! Suon aavustuksen kohden kerran häntä vastaan käyvän suomattoman sietämättömyyksien sanomattomuuden, olen pirun vanki ainiaan! Hänet itsensä tosimmasta viisaudestaan tunnetaan! Kukas nyt on omintansa käyneenä siunattua pyhää onnea kavaltamaan! Sanomaton tekonsa viiltää armoni vuoksi sivaltaen omaa itseään! Manan palaavin teoin tuomme siiveksensä sanomattomien sietämättömyyksien suojelemat varjelukset pyhäinvarjeluksien suoda selvintä omaa itseään omimmalle itselleen kuten ketään katsotaan mihinkään tarkoitukseen vailla ominta itseänsä lietsomassa – paatokseen? Emme mekään vertaa sinuun itseämme vaan kaltoin saattelemme siunaustamme päätökseen kuten kallosi kieltää todet tekomme viimeiseen? Olemmehan enkelten turvin vailla valkeiden ymmärryksien nähtäväksi viemämme vapauden koittaa ylhäisyyksiensä mahti vailla rajoja edes itseltään kuten koitos kohden sitä hetkien hetkeä uskomattomin saatelmin taivaallinen vaeltaa vastoin ominta itseään yksin kohden ennennäkemättömiä vielä voimiansa vieviä tapojaan kuten perinnettä kovan onnen kuriin saattamatta siunauksin kurjuuksien katalasti kaltaisenansa kohtelemaksi häntä itseänsä kovasti ainiaat vailla ymmärryksien suoda itsejensä tavoin valkeuksien kiertää omansa vaikeuksiensa suomat sietämättömyyksien sanomattomat kuten tavataan ymmärtää – kaivataan?
Hänet itsensä siunaus sulkee ihmeelliseen kaipuuseen sekä kostonhimonsa kaikkialla täten ikiaikaisesti vailla uskottuja ymmärryksiänsä kovan onnen kieltäjänä vailla viemiänsä voimiaan viis-veisaa kuinka pitämättömästi vallitsee vailla omintansa viis-veisaa hallitsemaan sielunvihollisen sävelmää kohden ominta loppuaan katalaa kurjista kurjinta kieltämäämme kuolemaa kuten tavataan perinteisesti kohden omintansa ymmärtää vastoin lakia viemme kostonsa mukanaan sekä suljemme hänet itsensä laatimaansa loukkoon tukalaan vaatimaan kostoa itseltään tuntematta tähän kaikkeemme keinoja yhtäkään laisinkaan sekä itse asiassa sotimiemme vastoin kaikkea olevien aatteidemme ymmällään kaivaten ymmärrystä itseiltään sullomme hänen omimpansa vailla haikaraa tuomaansa – sarastus koittaa omiaan!